Pieni poika eli yksinhuoltaja äitinsä kanssa pienessä kylässä aikana, jolloin sellainen tuomitytiin ankarasti. Äitiä pidettiin huonomaineisena ja poikaa pilkattiin sanomalla: ”Kenenkähän poika tuo on? Eipä ole sinun isästäsi mitään tietoa!”
Pojasta, joka kasvoi turvattomassa ilmapiirissä, tuli ujo ja yksinäinen. Täytettyään 12 vuotta poika päätti mennä seurakuntaan, johon oli tullut tunnettu puhuja. Kuten tavallista poika sai olla seurakunnassakin aivan yksinään. Kun jumalanpalvelus päättyi, hän lähti kävelemään kohti uloskäyntiä. Silloin tuo kuuluisa saarnaaja osui pojan kohdalle ja kysyi:
”Kenen poika oikein olet?”
Poika meni hämilleen, painoi päänsä alas ja ajatteli, että tällä kysymyksellä koko kylä on häntä vuodesta toiseen kiusannut. Ja nyt tuo kuuluisa pastorikin kysyy häneltä samaa asiaa!
Pastori huomasi, kuinka poikaa nolotti. Hän tajusi tilanteen ja tokaisi:
”Kyllähän minä sinun isäsi tunnen, teillähän on samoja piirteitä. Sinä olet Kaikkivaltiaan Jumalan lapsi!”
Tämä päivä oli käännekohta pikku pojan elämässä. Sinä päivänä, alemmuuskompleksi ja turvattomuus väistyivät hänen elämästään. Poika ei enää peilannut elämäänsä sen mukaan, miten ihmiset hänet näkivät. Poika tajusi, että hänen tuli katsoa itseään tavalla, jolla Jumala hänet näkee.
30 vuotta myöhemmin pojasta tuli Tennesseen kuvernööri, ja kun hänen virkakautensa päättyi, hänet valittiin vielä uudestaan kuvernööriksi. Pienen pojan nimi oli Ben Hooper.
Kun Ben Hooperilta oli vaalivoiton jälkeen kysytty, mikä oli avannut hänelle tien köyhistä oloista menestykseen ja kuvernöörin tehtävään, hän oli vastannut:
"Se kun sain kuulla olevani Kaikkivaltiaan Jumalan lapsi!"
Ben Hooper eli vuosina 1870-1957.
(367)