Äiti työnsi ostoskärryjään marketin tungoksessa kohti kassaa. Tavaroiden lisäksi kärryssä oli parin vuoden ikäinen tyttö, joka itki ja kiukutteli koko ajan. ”Kestä vielä vähän, Marjukka, kohta ollaan kassalla”, äiti sanoi rauhallisesti pujotellen eteenpäin muita kärryjä väistellen.
Lapsen itku-kiukku-raivari-kohtaus tuntui pikemminkin kasvavan kuin vaimenevan. Monet päät kääntyivät katsomaan lasta ja hänen äitiään. Monien katseissa oli myötätuntoa ja jopa sääliä. Toisia lapsen huuto ja kiukuttelu tuntuivat häiritsevän. Miksi noin huonosti käyttäytyvä lapsi pitää tuoda markettiin!
Katseista välittämättä äiti jatkoi eteenpäin. Hän ei keskeyttänyt hetkeksikään rauhallista jutteluaan: ”Kestä vielä hetki, Marjukka, pian päästään kassoille. Sitten mennään autolle, ajetaan kotiin ja syödään jotain hyvää.”
Lapsella tuntui olevan todella huono päivä. Huuto ja kiukuttelu jatkuivat, jos mahdollista, entistäkin äänekkäämpänä. Samoin jatkui äidin tyynnyttelevä puhe: ”Kestä vielä vähän, Marjukka, pian tämä kauppareissu on ohi, ja me voimme lähteä iltapäiväksi vaikkapa uimarannalle!”
Eräs varttuneempi rouva oli työntämässä ostoskärryjään samaa käytävää kohti kassoja. Viimein hän ei malttanut olla sanomatta: ”Olen ihaillut sitä rauhallista ja ystävällistä tapaa, jolla te olette yrittäneet tyynnytellä Marjukkaa, vaikka hän kiukuttelee noin valtavasti.”
”Hänen nimensä on Lotta. Minun nimeni on Marjukka", äiti vastasi.
-----
Onnellista, rauhallista ja runsaasti siunattua äitienpäivää kaikille äideille!
(406)