Nuori poika on ollut ensimmäistä kertaa treffeillä. Kaikki on mennyt hyvin. Hän on jopa päässyt saattamaan ihailemaansa tyttöä kotiovelle saakka. Kaikesta tästä huumautuneena poika haluaa päästä hieman vielä pitemmälle. Hän päättää yrittää saada ensimmäisen suudelmansa.
Täynnä itseluottamusta poika nojautuu rennosti tyttöä kohden ottaen kädellään tukea seinästä. Miehekästä sointia äänensä tavoitellen hän sanoo hymyillen: ”Rakas, miten olisi hyvänyön suukko?”
“Hetkinen, oletko seonnut? Vanhempani voivat nähdä meidät!” tyttö vastaa kauhistuneena.
”Älä suotta huolestu. Ei meitä kukaan näe tähän aikaan illasta.”
”En minä uskalla. Ajattele, jos meidät kaikesta huolimatta nähtäisiin”, tyttö vastustelee.
”Ei meitä kukaan näe. Kaikki ovat jo nukkumassa”, poika jatkaa vonkaamistaan.
”En minä voi, joku voisi kuitenkin huomata sen!”
”Ole kiltti, yksi pieni suukko vain. Sinä olet niin ihastuttava ja kaunis!”
”Minäkin pidän sinusta todella paljon, mutta pelkään niin kovasti, etten uskalla!”
”Vain pieni suukko.” poika jatkaa maanitteluaan.
”Ei, en minä uskalla.”
”Ole kiltti, vain yksi nopea suukko…”
Äkkiä eteiseen syttyvät valot. Ovi avautuu ja siitä kurkistaa tytön sisko pyjama päällään. Tukka sekaisin ja unisella äänellä hän sanoo siskolleen, joka seisoo pojan kanssa oven vieressä:
”Isä käskee sinua antamaan hänelle sen yhden suukon. Ja jos se ei sinun mielestäsi ole mahdollista, niin minä voin antaa suukon hänelle. Mutta jos sekään ei kelpaa, niin isä sanoi tulevansa alas ja antavansa suukon itse, kunhan poika ottaa kätensä pois ovipuhelimen napin päältä.”
(324)