”Romanian orpolastenkodeissa useat lapset jäivät täysin vaille kosketusta. Monet heistä käyttäytyivät kehitysvammaisten tavoin, vaikka eivät olleet vammaisia. Heidän henkinen ja fyysinen kehityksensä oli häiriytynyt kosketuksen puutteesta.
Kun lapset saivat kokea adoptioperheissä hellyyttä ja elämisen vakautta, kosketuksen puutteet korvautuivat, ja moni saavutti ikätovereidensa kehityksen.” (Raili Gothóni, Kosketuksia arjessa, hoidossa ja pyhässä, sivu 53)
Kuten Romania esimerkki osoittaa, ihminen tarvitsee toisen ihmisen kosketusta ja syliä aivan pienestä pitäen. Myös isoimmat lapset ja jopa aikuiset tarvitsevat eheään ja rikkaaseen elämään toisen ihmisen kosketusta. Raili Gothónin kirja avaa näihin asioihin yllättäviä, upeita ja ennen kaikkea vakavasti otettavia näkymiä. Lisää aiheesta ja kirjasta löydät näiden linkkien kautta: