Kriittistä uutisointia vai pahantahtoisuutta?
”Meillä on valta odotustemme avulla saada lähimmäisistämme esiin joko parasta tai pahinta. Johtaja joka uskoo, ettei mistään enää saa kunnon apua, tai opettaja, joka on varma siitä, että useimmat lapset ja nuoret ovat laiskoja, käyttää huomattavaa kielteistä valtaa näihin ihmisiin.
Periaate on hyvin vanha: Omaksumalla kielteisen asenteen ja muistuttamalla ihmisille jatkuvasti heidän heikkouksistaan asetat heidät kosketuksiin virheittensä ja vikojensa kanssa, ja heidän käyttäytymisensä tulee entistä pahemmaksi.
Kun asennoidut positiivisesti ja keskityt heidän vahvoihin puoliinsa, saatat heidät yhteyteen hyvin puolien kanssa ja heidän käytöksensä paranee.
Jokainen haluaa uskoa aikomustensa olevan mitä parhaat ja tahtoo, että muut uskovat samoin.”
Kun luin nämä Alan Lou McGinnisin ajatukset, mieleeni nousivat viime aikojen poliittiset uutisoinnit. Näyttää siltä, että media on ottanut tämän vikoja ja riitoja penkovan johtajan ja opettajan roolin.
Lähes koko työurani toimittajana työskennelleenä tunnen hyvin vanhat hokemat ”Hyvä uutinen ei ole mikään uutinen” ja ”Jos koira puree miestä, niin se ei ole uutinen, mutta uutinen on jos mies puree koiraa”
Mediaa on sanottu vallan vahtikoiraksi. Sellaista toki myös tarvitaan. Kaikessa on kuitenkin syytä harjoittaa kohtuutta. Jos koira alkaa näykkiä jokaista ja iskee hampaansa kiinni kaikkiin, jotka joutuvat sen ulottuville, niin silloin on aika miettiä karvaturrin viemistä piikille!
Epäkohtien ja salaliittojen paljastamisesta näyttää tulevan huume, jota on koko ajan saatava lisää oli aihetta tai ei. Varsinkin iltapäivälehtien otsikoinnit ja lööpit ovat usein sellaisia, joissa uutisointi ja pahantahtoisuus ovat menneet keskenään sekaisin.
(308)