Luterilainen pastori ja juutalainen rabbi tapasivat kahvikupin ääressä. Keskustelu kääntyi kummankin mahdollisuuksiin edetä urallaan. - Millaiset sinun mahdollisuutesi ovat? kysyi rabbi.
- Kun hieman opiskelen lisää ja onnistun tehtävässäni, on hyvin todennäköistä, että minut valitaan seurakunnan kappalaiseksi, pastori selitti.
- Niin ja entä sen jälkeen? jatkoi rabbi.
- Jos onnistun työssäni, tulen tunnetuksi ja ihmiset pitävät minusta, minut ehkä valitaan kirkkoherraksi, pastori selitti.
- Niin ja entä sen jälkeen? kysyi rabbi.
- Jos hoidan työni hyvin, herätän luottamusta, en sotkeudu kiistoihin ja hankin ystäviä, minut voidaan jonain päivänä valita lääninrovastiksi, pastori selitti mahdollisuuksiaan.
- Niin ja entä sen jälkeen? rabbi jatkoi tenttaamistaan.
- Jos jatkan opintoja ja väittelen teologian tohtoriksi, en tee virheitä, olen oikeaan aikaan oikeissa paikoissa, enkä sotkeudu teologisiin kiistoihin, minut voidaan jonain päivänä valita piispaksi, pastori selitti alkaen selvästi jo hieman hermostua rabbin itsepintaisesta kyselemisestä.
- Niin ja entä sen jälkeen? rabbi jatkoi.
- Jos olen piispana arvostettu ja laajasti tunnettu, herätän luottamusta, teen kovasti töitä ja hankin tehokkaan suhteiden verkoston, minut voidaan valita arkkipiispaksi, pastori kertoi selvästi jo varsin ärsyyntyneenä.
- Niin ja entä sen jälkeen? rabbi jatkoi.
- Voi hyvänen aika sentään! pastori puuskahti nyt jo selvästi suuttuneena. - Miksi sinä oikein kuvittelet tällaisen seurakuntapastorin voivan urallaan päästä? Jumalaksiko?
- Eräs meidän rabbeistamme onnistui siinä, rabbi vastasi tyynesti.