Graden pani pitkän ajan kuluessa merkille, että tämä mies poistui aina ruokalasta kymmenen minuuttia ennen muita. Aluksi Graden luuli, että mies meni tarkastamaan koneita. Sitten hän eränä päivänä itsekin konesaliin muita aikaisemmin mentyään huomasi, ettei koneasentaja koskenut yhteenkään koneeseen. Hän vain seisoi konesalin keskellä silmät suljettuina ja kuunteli.
Keskellä hiljaisuutta, kun muut työntekijät eivät olleet puhumassa ja työn touhussa, hän saattoi virittää korvansa poimimaan koneiden äänten kaikkein pienimmätkin poikkeamat ja vaihtelut. Hän saattoi kuulla, mikä toimi hyvin ja mikä ei. Niin hän saattoi paikallistaa ongelman ja korjata sen ajoissa.
---------
Mark Buchanan erinomaisesta kirjasta ”Kesytetty Jumala” (Päivä, 2005) poimittu pieni tarina voi opettaa paljon meille paljon. Meidän elämämme kuhisee hälinää ja ääniä, jotka estävät meitä kuulemasta tarkasti. Me tiedämme, että elämässämme ja ympärillämme on paljon ongelmia. Asioita ja ihmissuhteita särkyy koko ajan, mutta meillä ei ole aavistustakaan, miten korjata niitä.
Hiljaisuus on kuuntelemista ja kuulemista varten. Monikaan meistä ei hälinän takia kuule hyvin sen enempää itseään, lähimmäistään kuin Jumalaakaan. Kannattaa tavoitella hiljaisuutta. Kannattaa etsiä edes pieniä melu- ja hälinävapaita hiljaisuuden hetkiä. Hiljaisuus on Jumalaa ja lähimmäisen kuuntelemista varten.