Vuorella yksinäisyydessä luolassaan elelevä erakko Diogenes söi illallisekseen kuivaa leipää ja papuja. Hänen vieraanaan oli toinen erämaaisä Aristoppos, joka ansaitsi mukavan elantonsa kirjoittamalla kuningasta miellyttäviä aforismeja ja runoja.
”Jos oppisit miellyttämään kuningasta, niin sinun ei tarvitsisi tyytyä kuivaan leipään ja papuihin,” Aristoppos sanoi erakolle.
”Jos oppisit tyytymään kuivaan leipään ja papuihin, niin sinun ei tarvitsisi liehakoida kuningasta,” erakko vastasi.