Kummalla puolella valkoista viivaa me olemme?

Pastori keskusteli erään miehen kanssa. Tämä kummasteli sitä, miksi ihmiset ylittävät moraalin ”valkoisen viivan” ja sortuvat tekemään jopa aivan kamalia asioita!

- Valkoisen viivan toisella puolella on lainkuuliaisia kansalaisia, jotka maksavat veronsa ja ovat yleisesti ottaen hyviä ihmisiä. Toisella puolella viivaa ovat ne, jotka ovat laittomia ja turmeltuneita. Mikä ihme saa järkevät ihmisen ylittämään viivan? hän kyseli.

Pastori kertoi hänelle, että ”valkoinen viiva” oli olemassa, koska mies oli itse asettanut sen. Toisella puolella oli hänen käsityksensä hyvästä, ja toisella hänen käsityksensä pahasta.

- Laki, Jumalan ”valkoinen viiva”, on viisitoista kilometriä kauempana, pastori sanoi.

- Ihminen pettää itseään tekemällä Jumalan omaksi kuvakseen. Jumala nuhteli omaa kansaansa sanoen: ”Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi?” (Psalmi 50:21). Toisin sanoen, ihminen luulee, että Jumalalla on samat moraaliset normit kuin hänellä, mutta Jeesus kertoi Fariseuksille: ”Mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus” (Luuk.16:15).

----------- 

Jumalan näkökulmasta ihmisten piirtelemät valkoiset viivat samoin kuin seurakuntien välille pystytetyt opilliset raja-aidat ovat varmasti kamalia asioita. Sen, kenelle nuo ihmisiä toisistaan ja myös Jumalasta erottavat viivat ja aidat loppujen lopuksi kuuluvat, kertoo vanha tarina osuvasti:

Laajalla kentällä oli valtava ihmisjoukko. Toisella puolella joukkoa seisoi Jeesus. Vastakkaisella puolella seisoi Saatana.  Heitä erottamassa, keskellä ihmisjoukkoa oli aita.

 

Sekä Jeesus että Saatana olivat kokoamassa väkeä omaan joukkoonsa. Vähä vähältä ihmiset siirtyivät oman ratkaisunsa ja valintansa mukaisesti jommallekummalle puolelle aitaa, joko Jeesuksen tai Saatanan luo. Tätä jatkui ja jatkui. Lopulta niin Jeesuksen kuin Saatanankin luona oli suuri määrä ihmisiä. Yksi mies ei kuitenkaan halunnut liittyä kumpaankaan joukkoon. Hän kiipesi aidan päälle ja pysytteli siellä.

 

Jeesus ja hänen joukkonsa lähtivät ja katosivat näkyvistä. Samoin lähti myös Saatanan joukko. Mies jäi istumaan yksinään aidalle.

 

Aidalla istuessaan mies näki Saatanan tulevan takaisin ja katselevan ympärilleen aivan kuin se olisi hukannut jotain. ”Oletko kadottanut jotain?” aidan päällä istuva mies kysyi Saatanalta.

 

Saatana katsoi ylös, huomasi miehen ja vastasi: En, sillä siellähän sinä olet! Tulehan kanssani.

 

- Minähän istun aidalla, enkä ole valinnut häntä enkä sinua, mies vastasi pyristellen vastaan.

 

- Ei siitä tarvitse välittää. Minä olen rakentanut aidan ja omistan sen, Saatana vastasi ja vei miehen mennessään.