Kun kulkumies lapsen kastoi

Pohjoisessa pappina palvellut rovasti Yrjö Aittokallio sai kansalta nimen ”koko Lapin rovasti”. Hänen persoonallisesta ja mutkattomasta tavastaan kohdata ihmisiä kerrotaan monia hauskoja ja samalla opettavaisia tarinoita: Pappikin on vain ihminen ihmisten joukossa. Meidät on asetettu palvelemaan ja kohtaamaan toisiamme ilman turhia arvon ja aseman merkkejä.

Tässä eräs puolin ja toisin opettavainen tarina rovasti Aittokalliosta:

Sodankylässä pappina ollessaan Yrjö Aittokallio oli pitänyt tapanaan kierrellä pitäjää jätkän kamppeissa. Tuohon aikaan oli kulkujätkiä ja muita tukkilaisia runsaasti, joten joukkoon oli helppo sulautua.

Aittokallio oli tullut taloon ja kysellyt, saisiko kulkija ateriaa? Emäntä oli sanonut, että kyllähän ateria järjestyy, jos vieras ensin pienii liiterin päässä olleen pienen puukasan. Vieras meni ja pieni puut kysyen sen jälkeen, löytyisikö talosta yökortteeria. Paikka oli näytetty tuvan lattialta, ja siihen vieras oli yöksi oikaissut.

Aamulla väen herättyä ja päivän ehdittyä jo pitemmälle, talon väki oli alkanut ihmetellä, että missähän se rovasti viipyy, kun hänen piti tulla lapsi kastamaan? Silloin Aittokallio oli kysynyt, että mahtaisikohan hän kelvata? Kun väki oli hämmästellyt kulkumiehen puheita, Aittokallio oli  kaivanut repustaan papin kaavun esille.

(412)