”Kuvitellaanpa ettet eräänä aamuna
heräisikään. Tietävätkö kaikki läheisesi, että olet kiintynyt heihin? Onko
olemassa haavoja, jotka tarvitsisivat hoitoa? Kaipaako jokin ystävyys
uudistamista? Pitäisikö sinun sanoa jollekulle kolme tärkeää sanaa?
Toisinaan "minä rakastan sinua" parantaa. Anna ystäviesi tietää, että
välität heistä. Vaikkeivät kaikki sinun mielestäsi antaisikaan rakkautta, tulet
hämmästymään, mitä kaikkea nuo kolme sanaa ja hymy saavat aikaan. Ihan vain
siltäkin varalta, että huomenna olisi liian myöhäistä...”
Löysin Ajatusten aamiainen -sivulta tekstin, joka on julkaistu ensimmäisen kerran 23.3.2004. Edellisenä päivänä oli tapahtunut Konginkankaan onnettomuus, jossa 23 ihmistä sai surmansa, kun paperirullia täynnä ollut rekka osui linja-autoon.
Onnettomuuden jälkeen kirjoitettu teksti on yhä edelleen ajankohtainen ja pysäyttävä. Se on sitä meidän jokaisen kohdalla ja jokaisena päivänämme.
Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. Psalmi 103:15-18