”Minusta lapset ovat kuin leijoja. Niitä yrittää koko ikänsä saada nousemaan maasta. Niitä juoksuttaa, kunnes molemmat hengästyvät ... ne romahtavat alas ... ne iskeytyvät kattoon ...niitä paikkaa ja lohduttaa, säätelee ja opettaa. Niiden näkee nousevan tuulen mukana ja niille vakuuttelee, että jonakin päivänä nekin lentävät.
Lopulta ne ovat ilmassa: ne vaativat lisää narua ja sinä annat. Mutta jokainen narukerän pyörähdys sekoittaa iloon surua. Leija etääntyy, ja tiedät, että tuo kaunis olento pian katkaisee yhdistävän narun ja kaartelee pilvissä niin kuin sen tarkoitus on: yksin ja vapaana. Vasta sitten tiedät itse täyttäneesi tehtäväsi.”
-Erma Bombeck, Ajatusten aamianen 18.10.2012
”Emme halua, että lapsemme kastetaan johonkin uskontokuntaan, ennen kuin hän on itse tarpeeksi vanha tekemään oman valintansa”, sanovat nykyään monet sellaisetkin vanhemmat, jotka itse ovat kirkon jäseniä.
Ovatkohan he koskaan yrittäneet lennättää leijaa ilman narua?
Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea. Sananlasku 66:6
Vanhusten kruununa ovat lastenlapset, lasten kunniana heidän isänsä. Sananlasku 17:6