Muinoin Japanissa oli tapana että munkkiluostariin opiskelemaan pyrkivät oppilaat pyysivät audienssia luostarin apotin luokse. Haastattelun traditioon kuului, että apotti tarjoili teetä kokelaalle.
Eräänä päivänä älykäs ja mitä sulavakäytöksisin nuori opiskelija saapui
tapaamiseen. Nuori mies kertoi innostuneesti apotille laajoista tiedoistaan ja
saavutuksistaan. Apotin tarjotessa teetä opiskelija nyökkäsi hyväksyvästi
keskeyttämättä hetkeksikään vuolasta puhetulvaansa.
Yhtäkkiä hän hyökkäsi pystyyn huomatessaan teen tulvivan pöydälle ja valuvan
sieltä hänen jaloilleen. "Apotti, kuppi on ylitsevuotavan täysi!" hän
huudahti. Apotti vain jatkoi teen kaatamista ja vastasi: "Niin kuin
sinäkin. Ole hyvä ja tule takaisin luokseni sitten, kun sinussa on tilaa
uusille asioille."
Tällaisen John Kalenchin kertomuksen löysin joitain aikoja sitten Ajatusten aamiaisen postituksista. Tästä tarinasta voi avata monia hengelliseen elämäämmekin soveltuvia opetuksia:
”Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas”, sanotaan Psalmissa 18:28. Itseään täynnä oleva ihminen ei ole Jumalalle mieleen. Eikä taida liioin olla lähimmäistensäkään mieleen. Sananlaskussa 11:2 ollaan samoilla linjoilla: ”Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.”
Täynnä oleva pystyy ottamaan vastaan uutta vain tyhjentämällä jotain itseään täyttävää pois. Tästäkin Raamatussa on esimerkki: Kukaan ei varmasti ole joutunut nöyrtymään ja ”tyhjentämään itseään” yhtä dramaattisesti kuin Jumalan ainoa Poika Jeesus Kristus, ”Jumala Jumalasta”, joka syntyi ihmiseksi halpaan talliin.
”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;” (Fil.2:5-7 KR 33/38)
(294)