Tuomas ja Kalle tapasivat toisensa pitkästä aikaa. Kalle oli murheen murtama, niiskutti ja pyyhki tuon tuosta silmäkulmiaan. Niinpä Tuomas kysäisi: ”Mikäs sinun on? Olit aina ennen niin iloinen ja hymyileväinen? Miksi näytät nyt siltä kuin kaikki maailman murheet olisivat kaatuneet päällesi?”
”Annapa kun kerron sinulle. Kolme viikkoa sitten enoni kuoli ja hän testamenttasi minulle 50 000 euroa”, Kalle niiskutti.
”Kuulostaa todella mahtavalta”, Tuomas ihasteli. ”Kyllä sellainen minullekin kelpaisi!”
”Odotapa, kun kuulet koko jutun,” Kalle nyyhkytti. ”Kaksi viikkoa sitten serkku, jota en kunnolla edes tuntenut, menehtyi auto-onnettomuudessa. Hänen testamentissaan minulle on määrätty 65 000 euroa.”
”Onpa valtava juttu, tuollainen määrä rahaa tulossa!” ihasteli Tuomas.
”Älä suotta innostu. Odota, kun kuulet koko jutun”, Kalle jatkoi. ”Viikko sitten voitin arpajaisissa päävoiton 100 000 euroa.”
”No, mutta hyvä ystävä, mikä tässä nyt sitten on noin kauheaa? kysyi Tuomas hieman jo hermostuen.
”Tänä viikkona en ole saanut ainuttakaan perintöä enkä lottovoittoa, vaikka nyt on jo perjantai”, Kalle sai juuri ja juuri itkultaan soperretuksi.
----------------------
Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. 1.Tim.6:10