Intiassa on
ollut tapana pyydystää apinoita pikku laatikolla, jonka sisälle pannaan
herkullinen pähkinä. Apina mahtuu työntämään kätensä laatikon aukosta, mutta
kun se on tarttunut pähkinään, nyrkki ei mahdu ulos. Kun apina on tarttunut
syöttiin, sen siis täytyy päästää irti ja siten vapautua tai pidellä kiinni ja
pysyä vankina.
Useimmat apinat puristavat syöttiä itsepintaisesti, niin että ne on helppo
saada kiinni. Samantapaiseen ansaan jää moni ihminenkin. Syötin asettanut
henkilö hallitsee syöttiin tarttunutta, mutta jos suostumme luopumaan
syöteistä, meitä ei enää voida hallita.
Tämä Elisabeth Brennerin tarina sisältää suuren totuuden. Me elämme syöttien ympäröiminä. Kaikki niistä eivät aiheuta meissä koukkuun jäämistä. Pystymme päästämään irti, ennen kuin syntyy riippuvuus, ja ne saavat väkevän otteen elämästämme.
Jotkut koukut ovat niin ovelasti piilotettuina, ettemme ehkä edes oivalla jääneemme pyydykseen. Siksi on hyvä olla tehdä välillä omien tapojensa, tottumustensa ja intohimojensa inventaario. Onko niiden joukossa kenties sellaisia, joilla meidät yritetään kietoa ja johdatella vaarallisille teille.
-------------
Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin.
Hepr.12:1
(347)