Oletko joskus ottanut koppakuoriaisen kädellesi ja huomannut, miten se aina pyrkii ylöspäin? Tällä voi olla merkitystä myös ihmisen kannalta. Joskus se voi olla suorastaan elämän ja kuoleman kysymys, kuten tämä pieni tarina osoittaa.
Eräällä kuninkaalla oli hoviherran, joka oli hyvin taitava ja tunnollinen. Oikukas ja hankala kuningas ei kuitenkaan osannut arvostaa palvelijansa lahjakkuutta, vaan raivostui tälle pienimmästäkin syystä. Eräänä päivänä kuningas käski vartiokaartinsa pidättää hoviherran ja teljetä hänet korkean tornin ylimpään kammioon, kunnes hoviherra kuolisi janoon ja nälkään.
Hoviherran tilanne oli kerrassaan toivoton. Tornikammion ikkunan takana oli kymmenien metrien pudotus, mikä olisi merkinnyt sekin varmaa kuolemaa. Hidas ja tuskallinen riutuminen hengiltä näytti väistämättömältä.
Hoviherralla oli erittäin kaunis ja miestään syvästi rakastava vaimo. Tämä kuljeskeli iltaisin tornin juurella miettien, miten voisi miestään auttaa? Kului ilta, kului toinen, eivätkä mies ja vaimo voineet kuin lähetellä toisilleen lentosuukkoja ja odottaa tuska sydämessään miehen hidasta kuolemaa.
Eräänä iltana vaimo ilmestyi jälleen tornin juurelle. Hänellä oli kädessään pieni rasia. Siitä hän otti varovaisesti pienen koppakuoriaisen, ja laittoi sen tornin kiviselle seinälle. Hetkeäkään epäröimättä pieni kovakuoriainen lähti kävelemään tornin seinää ylöspäin.
Kun koppakuoriainen viimein ennätti lähelle tornihuoneen ikkunaa, mies näki, että koppakuoriaisen jalkaan oli sidottu hyvin ohut silkkilanka. Koppakuoriaisen tullessa tornin ikkunan kohdalle mies sieppasi kuoriaisen ja ryhtyi vetämään langasta.
Aikansa ohutta silkkilankaa vedettyään, mies huomasi että silkkilankaan oli kiinnitetty ohut pumpulilanka. Kun mies oli kiskonut aikansa pum pulilankaa, hän huomasi, että pumpulilankaan oli sidottu kalastajalanka. Kun hän oli nostanut ylös kalastajalangan, hän huomasi, että siihen oli sidottu tukeva puotinaru, ja puotinarun päästä löytyi viimein vahva köysi.
Hoviherra sitoi köyden vankisellinsä pöydän jalkaan, ja kiipesi köyttä pitkin alas tornista. Onnellisina ja iloisina mies ja hänen kekseliäs vaimonsa juoksivat pois, hakeutuivat toiseen maahan ja elivät elämänsä onnellisina yhdessä.
-----------------
"Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin."
Hoosea 11:4 (KR33/38)
Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni. Niin kuin mies syöttäessään juhtaansa nostaa ikeen sen niskasta, niin minä käännyin Efraimin puoleen ja annoin sen syödä.
Hoosea 11:4 (KR 92)
Jumalan toimintatapa paljastuu, kun nuo kaksi käännöstä yhdistetään: Otetaan vanhemmasta käännöksestä mukaan ajatus siitä, että Jumala käyttää meitä ihmisiä rakkautensa lähettiläinä. Uudemmasta käännöksestä alleviivataan Jumalan toimintatapaa kuvaava sana "lempeästi".
Rakkauden köydet vetävät luokseen lempeästi. Vaikka ne voivat ensin näyttää hyvin hennoilta ja heiveröisiltä, niihin turvautuvalle ne tarjoavat aina varman ja luotettavan pelastuksen.
(307)