Useimmat meistä katsovat aamulla herättyään kylpyhuoneen peiliin. Joku vain vilkaisee, toinen jää pitemmäksi aikaa ihmettelemään näkemäänsä. Myös päivän mittaan me tapaamme paljon peilejä. Itse asiassa kaikki kasvot, joihin me katsomme, toimivat samalla peileinä. Asiaa havainnollistaa hyvin pieni tarina kahdesta koiranpennusta:
Eräässä
kylässä oli talo, jota kutsuttiin Tuhannen peilin taloksi. Pieni ja iloinen
koiranpentu oli kuullut paikasta ja päätti käydä siellä. Saavuttuaan perille se
hyppi innoissaan portaat ylös. Jo oven suussa se nosti korvat innokkaasti
pystyyn, heilutti häntäänsä ja huomasi katsovansa tuhatta samanlaista iloista
koiraa. Pentu hymyili ja sai palkinnoksi tuhat yhtä lämmintä hymyä. "Olipa
hieno paikka, täällä pitää käydä usein", se ajatteli
Seuraavana päivänä pieni surullinen koiranpentu tuli myös katsomaan taloa.
Epäluuloiloisena se hiipi portaat ylös ja näki tuhat epäluuloisen ja
epäystävällisen näköistä koiraa. Pentu näytti niille hampaitaan ja säikähti kun
tuhannet hampaat uhkasivat sitä. Se luikki nopeasti karkuun ajatellen:
"Olipa kauhea paikka, tuonne en palaa enää ikinä."
Ajatusten aamiainen 5.3.2015
"Silmät ovat sielun peili", toteaa vanha viisas sanonta. Silmistä voi tosiaankin nähdä syvälle ihmisen tietoisten ilmeiden ja kulissien taakse.
Tarina toimii kahteen suuntaan. Kaikki kohtaamamme ihmiset voivat toimia meille peileinä, mutta myös kaikki me olemme peilejä jokaiselle kohtaamalleen ihmiselle. Hymyyn vastataan usein hymyllä, ja vihainen ilme saa varuilleen.
"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." (Matteus 7:12)
(299)