Tämä yksinkertainen mutta siinä tilanteessa tuiki tärkeä kapine on aamukampa, jolla asevelvollisuutta suorittamassa olevat laskevat, paljonko vielä on aamuja jäljellä ennen siviiliin pääsyä.
Mitä lähempänä siviiliin pääsy häämöttää, sitä enemmän kammasta on ennätetty katkoa pois piikkejä. Mutta vaikka ne olivat poissa, niin jokaisesta niistä on jäänyt kamman runkoon jälki, pieni mutta samalla omanlaisensa nystyrä kertomaan jokaisesta irrotetusta piikistä.
Elämästäkin jää jälkiä. Jokainen päivä jättää meihin jälkensä, ja jokaisena päivänä me itse jätämme ympärillemme ja kohtaamiimme ihmisiin jälkiä. Jokainen tapaaminen, jokainen työpäivä, jokainen yhteinen hetki on jättänyt meistä muihin ihmisiin jälkiä. Vaikka kohtaamiset ja tilanteet ovat menneet, niin jäljet pysyvät ja näkyvät yhä. Jotkut näkyvät ehkä vain hetken, mutta monet jopa vuosien ajan.
Mitä haluamme läheistemme sanovan elämästämme ja vaelluksestamme, kun kampamme kaikki piikit on poissa ja me niiden mukana? Millaisia jälkiä haluamme jättää? Ja vielä tärkeämpää: millaiset jäljet ja keihin kaikkiin Jumala on suunnitellut sinun kammastasi jäävän?