Ikäneidoksi ehtinyt Sandra piti tarkasti silmällä lähimmäistensä elämää. Teräväkielinen ja kaikkialla moraalisia hairahduksia epäilevä juorukello harmitti seurakuntalaisia. Koska kukaan ei halunnut joutua hänen hampaisiinsa, kenelläkään ei ollut rohkeutta huomauttaa Sandralle hänen käytöksestään.
Eräänä iltana Sandra huomasi Kallen maasturin seisovan paikkakunnan suosituimman baarin edessä. Jo seuraavana päivänä kaikki saivat kuulla Sandralta, miten kunnollisena pidetystä Kallesta oli tullut kelvoton alkoholisti. Täynnä pyhää paheksuntaa Sanda esitti suorasukaiseen tapaansa arvionsa myös Kallelle itselleen.
Kalle ei sanonut sanaakaan. Hän ei selitellyt eikä puolustautunut. Katseli vain hetken ääneti Sandraa, kääntyi ympäri ja käveli pois.
Saman päivän iltana Kalle ajoi punaisen maasturinsa Sandran omakotitalon eteen ja jätti sen siihen koko yöksi.