Rakkaus on aina osa vastausta.
Itsekkyys on aina osa ongelmaa.
Rakkaus haluaa aina toimia,
Itsekkyys selittelee toimettomuuttaan.
Rakkaus sanoo: ”Anna minun tehdä se puolestasi!”
Itsekkyys sanoo: ”Ei se ole minun hommani.”
Rakkaus etsii vastauksen kaikkiin ongelmiin.
Itsekkyys näkee ongelman kaikissa vastauksissa.
Rakkaus sanoo: ”Se voi olla vaikeaa, mutta mahdollista.”
Itsekkyys sanoo: Se voi olla mahdollista mutta liian vaikeaa.”
Ei siis ihme, että Paavali ylisti rakkautta näin kaunopuheisesti:
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. ---
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
(1 Kor. 13:4-7 ja 13)