Vaeltava
saarnamies saapui pieneen kylään. Sen asukkaat ottivat hänet vastaan hyvin välinpitämättömästi.
Vain muutama ihminen saapui kuuntelemaan hänen puheitaan. Vähitellen koko kylä alkoi
suhtautua häneen pilkallisesti.
Yhtenä päivänä saarnamies kulki pääkatua muutaman oppilaansa kanssa. Silloin joukko kylän asukkaita ryhtyi pilkkaamaan häntä. Jotkut jopa huutelivat suoranaisia törkeyksiä ohi kävelevälle saarnamiehelle, joka toivotti huutelijoille siunattua päivää ja jatkoi rauhallisesti matkaansa.
Kun huutelijat olivat jääneet taakse, oppilaat kysyivät ihmetellen: ”He huutelivat törkeyksiä, ja sinä vastasit heille vain kauniilla sanoilla. Miksi?”
Tietäjä vastasi: ”Jokainen voi antaa vain sitä, mitä hänellä on.”
--------------
Mitä sinulla ja minulla on annettavana ihmisille, joita tänään kohtaamme?
On helppo lausua kauniita sanoja niille, jotka ovat meille ystävällisiä. Hymy ja jopa siunauksen toivotus syntyvät lähes itsestään, jos kohtaamamme ihmiset ovat kanssamme samaa mieltä, samasta seurakunnasta tai muutoin entuudestaan meille läheisiä.
Entä onko minulla jotain annettavaa niille, jotka ovat kanssani eri mieltä tai jopa vastustavat minulle rakkaita ja tärkeitä asioita?
------------
Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. (1.Piet.3:9)
Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. (1.Tess.5:15)
Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. (Luuk.6:28)
(337)