Nuori
nainen meni äitinsä luo, kun kaikki hänen elämässään tuntui olevan päälaellaan.
Hän oli väsynyt ja turhautunut. Aina kun yksi ongelma ratkesi, tilalle ilmestyi
tusina uusia. Äiti johdatti hänet keittiöön ja täytti kolme kattilaa vedellä.
Hän asetti kunkin kattilan liedelle ja odotti, kunnes vesi niissä alkoi kiehua.
Ensimmäiseen kattilaan äiti laittoi porkkanoita, toiseen kananmunia ja
kolmanteen kahvinpapuja ja antoi niiden kiehua. Parinkymmenen minuutin kuluttua
hän käänsi lieden pois päältä. Hän nosteli porkkanat vedestä ja asetti ne
lautaselle. Hän poimi munat kattilasta ja laittoi ne kulhoon. Lopuksi hän
kaatoi kahvin kolmannesta kattilasta suureen mukiin.
”Mitä sinä tässä näet?” äiti kysyi tyttäreltään.
”Porkkanoita, munia ja kahvia", tyttö vastasi hämmästyneenä.
Äiti ojensi porkkanalautasta tytärtään kohti ja käski tämän tunnustella
porkkanoita. Ne olivat kiehuneet pehmeiksi. Sitten hän kehotti tyttöä rikkomaan
yhden munan kuoren. Sisus oli kova. Viimeiseksi hän pyysi maistamaan kahvia.
Täyteläinen aromi sai hymyn kohoamaan tyttären kasvoille.
”Mitä sinä tällä tarkoitat?” tytär kysyi.
Äiti selitti, että kaikki nämä kolme
ruoka-ainetta olivat kokeneet saman vastoinkäymisen: kiehuvan veden – ja kaikki
reagoivat siihen eri tavalla. Porkkana upposi veteen kovana, vahvana ja
taipumattomana. Kiehuvassa vedessä se muuttui pehmeäksi ja heikoksi. Munan
sisus oli veteen laitettaessa löysä, mutta kiehuvassa vedessä sen sisus
kovettui. Kahvinpavut ovat ainutlaatuisia. Kiehuvan veden kiusatessa ne
muuttavat sen kahviksi. ”Mikä näistä sinä olet?” äiti kysyi. ”Kun
vastoinkäyminen koputtaa ovellesi, kuinka vastaat siihen? Oletko porkkana, muna
vai kahvinpapu?”
-NN
19.12.2014
(272)