"Jos saisin
elää elämäni uudelleen, puhuisin vähemmän ja kuuntelisin enemmän. Kutsuisin
ystävät useammin kylään, tahraisesta matosta ja kauhtuneesta sohvasta
huolimatta. Polttaisin vaaleanpunaisen ruusukynttilän ennen kuin se ehtii sulaa komerossa
ja kuuntelisin kaikessa rauhassa ukin nuoruudenmuisteluksia.
Menisin sairaana vuoteeseen kuvittelematta, että maailma pysähtyy, jos joutuu
tulemaan toimeen yhden päivän ilman minua.
Kutsuisin useammin kullaksi ... pyytäisin useammin anteeksi ... mutta ennen kaikkea
tarttuisin joka ikiseen minuuttiin ... katselisin sitä niin että sen todella
näkisin ... eläisin sen ... enkä ikinä luovuttaisi sitä takaisin - jos saisin
elää elämäni toiseen kertaan", kirjoittaa Erma Bombeck.
Teksti sai miettimään, millaisen listan itse kirjoittaisin, jos saisin mahdollisuuden elää taakse jääneet runsaat seitsemänkymmentä vuotta uudelleen?
Heli Karjalainen on todennut:
Tärkeät asiat voi tehdä vain kerran:
Kerran synnyn, kerran kuolen ja vain
yhden kerran elän tämän hetken.
Tämä juuri nyt käsillä oleva hetki on noista kolmesta tärkeästä hetkestä ainoa, johon voimme itse vaikuttaa. Voimme kuluttaa aikaa tai jopa tappaa aikaa. Tai voimme elää jokaisen päivän ja hetkemme tiedostaen ja kohdaten kaiken, mitä se tuo eteemme.
Elämässä tärkeintä ei ole päivien määrä vaan elämän määrä eletyissä päivissä.
Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa.
(Psalmi 103:15-17)
(358)