Musta vai valkoinen?

Some on täynnä turhia väittelyitä, joista on pelkkää vahinkoa. Keskustelupalstoilla riehuvat henkilöt, joiden tärkein tavoite tuntuu olevan toisen nolaaminen, moittiminen, tyhmäksi osoittaminen tai vähätteleminen. Omasta asiastaan ja viisaudestaan varmojen kannattaisi lukea oheinen tarina:

"Kun olin peruskoulun ala-asteella jouduin tunnin aikana ankaraan riitaan toisen pojan kanssa. Olin aivan vakuuttunut, että olin oikeassa ja kaveri oli väärässä – ja hän oli aivan yhtä varma omasta kannastaan.

Opettaja kutsui meidät luokan eteen, toinen toiselle ja toinen toiselle sivulle opettajanpöytää. Meidän piti sulkea silmämme. Kun avasimme ne, pöydälle oli ilmestynyt iso musta pyöreä esine.

Opettaja kysyi, minkä värinen se on. ”Valkoinen”, toinen poika vastasi. En ollut uskoa korviani ja pyysin opettajaakin todistamaan, että esine oli taatusti musta. Uusi riita puhkesi.

Kina ratkesi siten, että opettaja kehotti meitä vaihtamaan paikkoja. Teimme niin ja opettaja kysyi uudestaan, minkä värinen esine on. Minun oli pakko vastata: ”valkoinen.”

Esine oli kummaltakin puolelta eri värinen, joten kumpikin oli ollut oikeassa – omalta puoleltaan. Silloin opin tärkeän läksyn: asioita on osattava katsoa toisen ihmisen näkökulmasta, jotta todella voi ymmärtää hänen mielipidettään."

(Ajatusten aamiainen 24.3.2015)

Raamatussakin puhutaan väittelemisestä. Kohta on hyvä lukea niiden, joilla on varma tieto ainoasta oikeasta opista sekä varsinkin siitä, miten väärässä kaikki muut ovat.

Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään. Hänellä vain on kiihkeä halu väitellä ja kiistellä. Sellaisesta syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, ilkeitä epäluuloja ja alituista kinastelua sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat menettäneet järkensä ja kadottaneet totuuden ja pitävät uskontoa vain tulolähteenä.

(1.Ti.6:3-7)

 

(298)