Tohdin sanoa, että olemme kuulleet jonkin verran ensimmäisestä synnistä, muuta emme läheskään tarpeeksi ensimmäisestä kirkkaudesta, joka oli ennen syntiä ja on syvemmällä luonteessamme. Meidät kruunattiin kirkkaudella ja kunnialla.
Miksi nainen kaipaa sitä, että saa olla kaunis? Miksi mies toivoo, että häntä pidettäisiin urheana. Siksi, että muistamme – vaikkakin vain hämärästi – että oli aika, jolloin olimme enemmän kuin nyt.
Jumala loi meidät kuvikseen ja antoi meille samanlaisia vahvuuksia, kuin hänellä itselläänkin on: kyvyn käyttää järkeä, luoda, kokea läheisyyttä, tuntea iloa. Hän antoi meille naurun, ihmetyksen ja mielikuvituksen. Ja ennen kaikkea hän antoi meille juuri sen ominaisuuden, josta hänet parhaiten tunnetaan.
Hän antoi meille kyvyn rakastaa. Hän antoi meille luomakunnan suurimman aarteen: sydämen.
Samalla tavalla kuin olemme lakanneet ihmettelemästä ympäröivää maailmaa, olemme unohtaneet sen, minkälainen aarre ihmissydän on. Kaikki se onni, jota olemme elämässämme kokeneet ja jota toivomme löytävämme, olisi ulottumattomissamme, ellei meillä olisi sydäntä. Et voisi elää, rakastaa, nauraa etkä itkeä, ellei Jumala olisi antanut sinulle sydäntä.
Ja sydämen mukana Jumala saimme jotain sellaista, mikä saa minut tyrmistymään. Jumala antoi meille vapauden hylätä hänet. Hän antoi meille jokaiselle oman tahdon.
Miksi ihmeessä?
Vastaus on yksinkertainen ja ällistyttävä: Kun haluaa maailman, jossa rakkaus on todellista, on sallittava kaikille valinnanvapaus.
John Eldredge, Kertomus vailla vertaa, Päivä, 2009 (sivu 59-60)
--------
Omistan tämän 7.3.2014 viikon tarinan rakkaalle vaimolleni Kaijalle, sydämeni valtiattarelle, ihanalle Nuppuselleni, jolla on tänään syntymäpäivä! Rakastan sinua!
-------
* Otsikko on lainattu: 1.Kor.13:13