Hyvissä sairaanhoitajissa on yksi yhteinen piirre - he pitävät ihmisistä enemmän kuin lääketieteestä. Tässä on johtolanka siihen, miten löydät merkityksen elämällesi.
Tärkeää ei
ole, mitä työtä teet, tai oletko eläkkeellä. Teetpä mitä tahansa, niin se
tarjoaa aina mahdollisuuden olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Näiden
kohtaamisien tuoma tyydytys riippuu siitä, miten palvelet ihmisiä.
"Palveleva ihminen" kuulostaa valitettavasti orjuudelta tai
uhraukselta. Sitä se ei ole. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että ihminen
tietää saavansa iloa antaessaan itsestään jotain ainutkertaista.
"Palveleminen" voi olla opettamista tai ihmisten hoitamista. Se voi
olla sitä, että myy ihmisille kauniita kukkia tai korjaa hymyssä suin heidän
lämpöpattereitaan. Kysymys ei ole toimenkuvasta. Kysymys on filosofiasta.
Yhteiskunnassa uraa arvioidaan usein tohtorintutkinnoilla ja maisterinarvoilla,
jolloin koko jutun juoni uhkaa mennä hukkaan. Kyse on ihmisten välisestä yhteydestä.
Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille: "Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija." (Luuk.22:24-26)
Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. (Gal.5:13)
Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä. (Ef.6:7)
(379)