Kun istutamme ruusunsiemenen maahan, toteamme että se on pieni,
mutta emme kritisoi sitä "juurettomaksi ja varrettomaksi". Kohtelemme
sitä kuin siementä ja annamme sille siemenen tarvitsemaa vettä ja ravinteita.
Kun se sitten putkahtaa ulos maasta, emme tuomitse sitä epäkypsäksi ja
alikehittyneeksi; emme liioin arvostele nuppuja siitä, että ne eivät
ilmestyessään ole auki. Ihmettelemme kasvua ja annamme kasville sen tarvitsemaa
huolenpitoa kaikissa kehitysvaiheissa.
Ruusu on ruusu siitä hetkestä kun se on siemen, siihen asti kun se kuolee.
Siihen sisältyy, kaikkina aikoina, sen kaikki mahdollisuudet. Se tuntuu olevan
jatkuvassa muutoksen tilassa: Kuitenkin jokaisessa vaiheessa, jokaisena
hetkenä, se on täydellinen sellaisena kuin on.
Ihan niin kuin Sinäkin!
----
Ajatuksen aamiaisen sähköpostiviestin mukana oli tämä mainiolla tavalla rohkaiseva ja armollinen teksti 11.2.2015. Aamiaisia kokkaavalle Jussille kiitos siitä!
Myös Raamatussa puhutaan paljon kasvamisesta. Tarkoitus on, että me kasvamme jatkuvasti kristittyinä ja yhä tiukemmin kiinni Vapahtajaamme Jeesukseen.
Jumalan luomana sinä olet täydellinen riippumatta siitä, missä vaiheessa sinun oma kasvusi on. Olet juuri tuollaisena ainutlaatuinen, ainutkertainen ja Jumalalle äärettömän rakas.
Me kaikki olemme omine vikoinemme ja kompurointeinemme syntisiä. Jeesuksen armon ja uhrautuvan rakkauden ansiosta me olemme samaan aikaan vanhurskaita, Jumalan rakkaita lapsia.
Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.
Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. (Ef.4:13-15 / KR 92)
Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. (Kol.1:10 / KR 33/38)
Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa., (2.Tes.1:3 / KR 92)
(286)