Matkallaan he joutuivat kahlaamaan vuolaan virran yli. Hämmästyksekseen pieni aasi huomasi kummallisen asian. Heidän kahlatessaan syvässä vedessä kohti vastarantaa kuorma keveni kevenemistään.
Viikon päästä maanviljelijä lähti jälleen kaupunkiin torille. Nyt hän otti mukaansa suuremman aasinsa, lastasi myös tämän selkään korkean kuorman.
Aasi oli kuullut pieneltä aasilta tämän kaupunkimatkasta ja kuorman ihmeellisestä kevenemisestä. ”Kun jaksat jotenkin selviytyä joelle saakka, niin siitä eteenpäin kaikki sujuu jo paljon helpommin,” tämä oli rohkaissut toveriaan.
”Joutavia juttuja, eihän tämä tunnu painavan paljon mitään, vaikka kuorma on aivan suunnattoman korkea,” aasi ajatteli ja tunsi itsensä valtavan vahvaksi.
Matkan alku sujui helposti. ”Miten helppoa minulla tuleekaan olemaan, kun olemme ylittäneet joen,” aasi hykerteli maanviljelijän perässä kulkiessaan.
Kun he saapuivat joelle, ja vesi ylettyi kuormaan, aasi joutui ponnistelemaan kaikki voimansa selviytyäkseen voimakkaasta virrasta. Vastarannalle noustaessa kuorma alkoi äkkiä painaa niin paljon, että pieni aasi parka loli sortua sen alla.
Ensimmäisellä kaupunkimatkalla pienellä aasilla oli ollut suolakuorma, josta joen vesi oli liuottanut osan ja vienyt mennessään. Näin kuorma oli yllättäen keventynyt. Toisen aasin kuormassa oli kevyttä puuvillaa, joka jokeen joutuessaan imi itseensä valtavan määrän vettä muuttuen ylivoimaisen raskaaksi.
Mitä sinulla on kuormanasi, kun joudut matkallasi elämän virtoihin ja koettelemuksiin?