1600-luvun puolivälissä Oliver Cromwell (1599-1658) lähetti sihteerinsä mannermaalle hoitamaan tärkeää valtiollista tehtävää. Yöllä matkansa aikana sihteeri ei saanut unta vaikka miten yritti. Palvelija, joka vanhan tavan mukaan makasi isäntänsä huoneen ovensuussa, sitä vastoin nukkui perin äänekkäästi kuorsaten.
Aikansa levottomana valvottuaan sihteeri herätti palvelijansa ja kertoi tälle, ettei voinut nukkua, koska oli kovin huolissaan siitä, miten hän suoriutuisi saamastaan tehtävästä. Mitä jos hän epäonnistuisi tässä tärkeässä diplomaattisessa tehtävässä?
”Isäntä,” palvelija sanoi. ”Saanko kysyä sinulta jotain?”
”Tietysti,” sihteeri vastasi.
”Isäntä, hallitsiko Jumala maailmaa jo ennen kuin me synnyimme tänne?” palvelija kysyi.
”Kyllä hän hallitsi,” sihteeri myönteli.
”Ja tuleeko Jumala hallitsemaan maailmaan vielä sen jälkeen, kun me jo olemme poissa?” palvelija jatkoi.
”Mitä ilmeisimmin hän tulee tekemään niin,” sihteeri vastaisi.
”Siinä tapauksessa, isäntäni, miksi emme antaisi hänen hallita myös tätä hetkeä?” palvelija ehdotti.
Tuo lause rauhoitti sihteerin, ja hetkeä myöhemmin molemmat miehet olivat syvässä unessa.