Olet varmaan kuullut, että me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden. Me emme siis pelastu teologisen tiedon ja opillisen viisauden avulla. Emme liioin omien hyvien tekojemme ja hyvän elämän avulla. Eikä kotiin Isä Jumalan luo ole muuta tietä kuin Jeesus. Mutta paljonko uskoa pelastumiseen tarvitaan?
Miten heikolla uskolla voi päästä perille iankaikkiseen elämään? Timothy Keller havainnollistaa asiaa mainiolla tavalla kirjassaan Kuninkaan risti:
”Kuvittele, että olet putoamassa jyrkänteeltä, ja jyrkänteestä pistää esiin puunoksa, joka on tarpeeksi vahva kantamaan sinua, mutta et tiedä, miten vahva se on.
Pudotessasi ehdit hädin tuskin tarttua oksaan.
Miten paljo uskoa oksaan ja sen pelastavaan voimaan sinulta vaaditaan?
Täytyykö sinun olla aivan varma, että se voi pelastaa sinut?
Ei, ei tietenkään. Sinulla täytyy olla vain sen verran uskoa, että tartut oksaan. Sinua ei nimittäin pelasta uskosi laatu vaan uskosi kohde. Sillä ei ole merkitystä, miltä oksa sinusta tuntuu; vain oksa merkitsee. Ja Jeesus on se oksa.”
Ratkaisevaa ei siis ole uskosi määrä vaan se, kehen turvaudut. Kenen armon varaan jätät elämäsi ja henkilökohtaisen pelastuksesi.
Poikaansa Jeesuksen parannettavaksi tuoneen epätoivoisen isän lailla saat huutaa: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" (Mark.9:24)
Jeesus auttoi uskonsa heikkouden tunnustanutta isää ja paransi pojan. Sinuakin Jeesus kuulee ja auttaa, olipa sinunkin uskosi miten heikko ja horjuva tahansa.
---
Timothy Kellerin tämän sekä myös hänen muutaman muun kirjan arvostelut löytyvät kirjablogistani. Löydät ne tämän linkin kautta: