Paikkakunnalle muuttanut nuori pariskunta oli päättänyt kutsua seurakunnan iäkkään pastorin päivälliselle voidakseen tämän avulla tutustua uuden kotiseutunsa asioihin. Pariskunnan ollessa keittiössä viimeistelemässä ateriaa pastori kysäisi perheen viisivuotiaalta pojalta, millaista ruokaa heille mahdettaisiin tarjota?
“Vuohta,” poika vastasi epäröimättä.
“Vuohta?” ihmetteli pastori. “Oletko aivan varma?”
“Taatusti olen,” poika sanoi tietävänä. “Kuulin kun isä sanoi äidille, että he voisivat varata sen vanhan vuoden päivälliselle yhtä hyvin täksi illaksi kuin joksikin toiseksi illaksi.”.