Kirkkoherra oli tunnettu pitkistä saarnoistaan. Eräänä sunnuntaina hän huomasi erään miehen nousevan kesken saarnan ylös ja poistuvan kirkosta. Närkästyksensä salaten ja miehen sopimatonta käytöstä paheksuen kirkkoherra jatkoi saarnansa loppuun.
Hieman ennen messun päättymistä mies palasi takaisin kirkkoon. Kun väki poistui kirkosta, kirkkohera oli ovella kättelemässä seurakuntalaisiaan. Miehen tullessa kohdalle, kirkkoherra ei voinut olla kysymättä kummallisen poistumisen syytä.
- Kävin parturissa lyhentämässä tukkani, mies selitti.
- Eikö sitä olisi voinut lyhentää jo ennen messua? kirkkoherra kysyi ihmeissään.
- Silloin se ei vielä ollut liian pitkä, mies vastasi.
(354)