Kaksi papinvaimoa istui yhdessä syventyneinä ompelutöihin. Molemmat korjasivat miestensä housuja. Toinen vaimoista sanoi: ”Mieheni on aivan loppuun palanut ja hämmentynyt. Hän ei kerta kaikkiaan tiedä mitä tehdä. Hän sanoo usein olevansa valmis luopumaan koko kutsumustehtävästään ja etsimään itselleen jonkun uuden ammatin.”
Toinen vaimo vastasi: ”Onpa ikävää kuulla tuollaista. Minun mieheni on innostunut työstään, ja sama innostus tuntuu vallitsevan koko seurakunnassamme. Elämämme ei voisi olla parempaa kuin mitä se nyt on.”
Ensimmäinen vaimo paikkasi miehensä housujen takamusta, toinen polvia.