”Minulla on porttikielto Hesburgeriin”, selitti kolmen vuoden ikäinen tyttö naama totisena. Otin osaa hänen suruunsa. Samalla jäin ihmettelemään, miten noin ihana pieni tyttö voi saada tuollaisen porttikiellon? Mahtoiko juttu olla edes totta?
Monet hermostuneet vanhemmat uhkailevat kiukuttelevia tai muutoin huonosti käyttäytyviä lapsiaan sanomalla: ”Ellet nyt ole kiltisti, niin sinä et enää ikinä pääse uudelleen mukaan tähän kauppaan!” ”Jos et heti lakkaa temppuilemasta, niin me emme enää ikinä tule tähän kahvilaan!” ”Jos et lakkaa mankumasta koko ajan karkkeja, saat jäädä yksin kotiin, kun seuraavan kerran käydään kaupassa!”
Porttikiellon saaneella tytöllä oli fiksumpi äiti. Hän ei uhkaillut kiukuttelevaa lasta asioilla, joita ei kuitenkaan käytännössä voi toteuttaa. Hän turvautui, toimivampaan ja kasvattavampaan tapaan sanomalla rauhallisesti:
”Jos Hesburgerissa käyttäytyy huonosti ja häiritsee toisia asiakkaita, niin tänne annetaan porttikielto. Nyt sinulla on sellainen porttikielto. Sinä voit tulla tänne seuraavan kerran vasta sitten, kun porttikielto on poistettu”, äiti oli selittänyt rauhallisesti.
Porttikiellosta kuultuaan tyttö oli mennyt totiseksi. Porttikielto kuulostaa jo sananakin vakavalta asialta. Kukaan ei halua saada porttikieltoa paikkaan, missä käy mielellään.
Kun aikaa oli kulunut sopivasti, äiti kertoi tytölleen porttikiellon poistuneen. Sen koommin ei hampurilaisreissuilla ollut kiukkukohtauksia.