Uskovaisen ja täysraittiin kodin poika päätyi Pohjanmaalta etelärannikolle Dragsvikin varuskuntaan suorittamaan asevelvollisuuttaan. Vääpeliä harmitti se, että pojalla tuntui olevan raamatunlause jokaiseen tilanteeseen. Niinpä hän aivan kiusallaan laittoi tämän eräänä iltana aliupseerikerholle tarjoilemaan.
Puolen yön aikoihin meno kerholla oli jo aika vauhdikasta. Silloin ruuan tuoksun houkuttelemana säntäsi avoimesta ovesta sisälle valtavan iso emakko, joka oli karannut läheisestä sikalasta. Kerholla syntyi valtava hämminki, pöytiä kaatui ja tuolit lentelivät, kun sikaa ryhdyttiin porukalla karkottamaan ovesta ulos.
Kun sika oli viimein saatu ulos, vääpeli huusi sekasorron yli uskovalle varusmiehelle: ”No, Johansson, tähän tilanteeseen teillä ei varmasti ole sopivaa raamatunlausetta!”
Varusmies teki asennon, kopsautti kantapäät yhteen ja vastasi: ”Kyllä on, herra vääpeli. ’Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.’, Johannes 1:11”