Rakastaminen merkitsee aina haavoittuvuutta. Rakastitpa mitä tahansa, sydämesi joutuu tuntemaan ahdistusta tai jopa särkymään.
Jos haluat varmistaa, ettei niin tapahdu, et saa antaa sydäntäsi kenellekään, et edes millekään eläimelle. Kääri ja piilota sydämesi huolellisesti harrastuksiin ja pieniin ylellisyyksiin. Vältä kaikkea sitoutumista. Lukitse sydämesi turvallisesti itsekkyyden ja itsekeskeisyyden arkkuun.
Tuollaisessa turvallisessa, pimeässä, liikkumattomassa ja ilmattomassa arkussa sydämesi muuttuu. Se ei mene rikki, sillä siitä tulee rikkoutumaton, kova ja toivonsa menettänyt.
Vaihtoehto tragedialle tai ainakin sellaisen mahdollisuudelle on kadotus. Ainoa paikka, missä Taivaan ulkopuolella voit olla täydellisesti turvassa kaikilta rakkauden vaaroilta ja häiriöiltä on helvetti.
C. S. Lewis
Viime lauantaina kuttumme Siiri-Unelma synnytti ihanan pienen kilin. Saimme Kaijan kanssa seurata tätä ihmeellistä tapahtumaa aivan vierestä.
Kili oli liian heikko noustakseen jaloilleen ja jaksaakseen imeä emon maitoa. Yritimme ruokkia sitä emosta lypsetyllä maidolla käyttäen tuttipulloa ja lusikaa. Kun tilanne vain paheni, kävimme illalla viidenkymmenen kilometrin päässä Mouhijärvellä päivystävän eläinlääkärin luona. Hän antoi vahvistavia pistoksia ja syötti kiliä letkulla suoraan mahaan.
Kotona ruokintayritykset jatkuivat läpi yön. Mikään ei auttanut. Tasan vuorokauden ikäisenä ihana pikkuinen kilimme kuoli. Hautasin pikkuisen ystävämme silmät kyyneliä valuen. Olimme vuorokaudessa ehtineet kiintyä uuteen perheenjäseneemme enemmän kuin olisi arvannutkaan. Sen menettäminen teki todella kipeää.
Elämä on täynnä vastaavia tilanteita. Onneksi siirtyminen suuresta ilosta syvään suruun ei aina tapahdu yhtä musertavan nopeasti kuin pienen kilimme kohdalla.
Kun astelet rakastamasi ihmisen rinnalla alttarille, yhteisen polun toisessa päässä odottavat jo sairaudet, luopuminen ja suremaan jääneen yksinäisyys.
Kun tuuditat ihanaa pientä lastasi uneen, olet jo sitoutunut myös hänen murrosikänsä tuomiin myrskyihin ja kyyneliin.
Pitäessäsi sylissäsi suloista koiranpentua kannat jo mukana niitä kyyneleitä, jotka vuotavat, kun viet sen viimeisen kerran eläinlääkärille saamaan nukutuspiikin.
Kun nuori äiti kapaloi lastaan seimen oljille, odottamassa olivat jo äidin sydämen tuskalla lävistävä päivä, jolloin rakas poika ruoskittiin ja naulittiin ristille.
Monesti rakkaus voi vaihtua kyyneleiksi jo paljon nopeammin kuin olemme osanneet odottaa. Elämä on täynnä yllätyksiä, eivätkä ne aina ole mukavia.
Usein ihmisen rakkauteen sekoittuu myös paljon sellaista, joka on kaukana Jumalan puhtaasta, pyyteettömästä ja ehdottomasta rakkaudesta. Siksi onkin turvallista tietää, että sellainen rakkaus on olemassa ja me saamme olla sen kohteina kaikkine vammoinemme, vikoinemme ja valuvirheinemme.
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.
Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
1.Joh.4:7-10