Kaksi kerjäläistä istui penkillä Helsingissä Esplanadin puistossa. Toisella oli takkinsa rintapielessä iso risti, toisella Daavidin tähti. Molemmat pitivät kädessään hattua, johon he toivoivat ihmisten laittavan rahaa.
Ihmisiä kulki ohi tasaisena virtana. Nähdessään miehen, jolla oli Daavidin tähti, he nostivat mielenosoituksellisesti nenäänsä ja tiputtivat rahaa toisen miehen hattuun. Varsin pian ristiä rintapielessään pitäneen miehen hattu oli lähes täynnä. Daavidin tähteä kantaneen hattu sitä vastoin oli jäänyt aivan tyhjäksi.
Paikalle osui pastori valkoinen papinpanta kaulassaan. Hän katseli hetken miehiä ja sanoi sitten miehelle, jolla oli Daavidin tähti: ”Etkö sinä tajua, että tämä on luterilainen maa? Jos pidät esillä tuota Daavidin tähteä, sinä et tule ikinä saamaan hattuusi kolikkoakaan!”
Mies kääntyi vieressään istuvaa risti rinnassaan istuvaa miestä päin ja sanoi: ”Moshe, voitko kuvitella, että tämä kaveri yrittää opettaa meille, kuinka meidän tulisi pyörittää binestämme!”
(364)