Rukoileva nainen ja kiukkuinen ateisti

Vanha kristitty nainen asui rivitalossa ateistin naapurina. Joka kerran, kun nainen rukoili, ateisti saattoi kuulla sen.. “Hänen täytyy olla seinähullu. Rukoilla nyt jotakin, jota ei ole edes olemassa!” ateisti tuhahteli ylemmyydentuntoisena ja vanhan naisen typeryyttä halveksien.

Aikansa rukouksia kuunneltuaan ateisti sai tarpeekseen. Hän meni vanhan naisen luo ja sanoi kiukkuisesti: “Miksi ihmeessä sinä olet niin hölmö, että rukoilet itsepintaisesti Jumalaa, jota ei ole edes olemassa?”

Vanha nainen ei ateistin kiukuttelusta välittänyt, vaan jatkoi rukoilemistaan entiseen tapaan. Viikot kuluivat ja eräänä päivänä kävi niin, että vanhan naisen rahat olivat päässeet loppumaan. Hänen jääkaapissaan ei ollut jäljellä muuta kuin valo. Niinpä hän rukoili palavasti pyytäen ahdingossaan apua Jumalalta.

Ateisti kuuli myös tämän rukouksen ja päätti antaa vanhalle naiselle kelpo opetuksen. Hän meni läheiseen markettiin ja osti muovikassin täyteen leipää, voita, maitoa sekä muita elintarvikkeita. Ruokakassin hän kantoi salaa vanhan naisen ovelle, soitti ovikelloa ja juoksi sitten kiireesti pensaan taakse piiloon.

Vanha nainen tuli ovelle, näki ruokakassin ja alkoi äänekkäästi ylistää. Jumalaa, joka oli kuullut hänen rukouksensa. Silloin ateisti hyppäsi esiin piilopaikastaan ja ilkkui: “Siinä näet, senkin hupsu! Ei Jumala, jota ei ole edes olemassa, tuonut sinulle ruokakassia.. Minä tuon kassin raahasin portaillesi!”.

Vanha nainen ei tästä hätkähtänyt. Hän alkoi suureen ääneen rukoilla: “Pyhä Jumala, minä kyllä tiesin sinun auttavan minua hädän hetkellä. En olisi kuitenkaan osannut mitenkään arvata, että sinä teet sen laitamalla ateistin ostamaan minulle kassillisen ruokaa!”