Kiertelevä saarnamies oli saapunut pieneen kylään. Kutsuttuaan väkeä kuulemaan saarnaa, hän seisoi pienen pellon reunassa odottelemassa kuulijoita. Vain yksi iäkäs maanviljelijä saapui paikalle. Saarnamies kakisteli kurkkuaan ja kysyi sitten edessään seisoneelta mieheltä, kannattaisiko puhetta pitää, kun kuulijoita ei ollut tämän enempää?
- Minä olen tosin vain yksinkertainen maajussi, mutta jos menen navettaan ja kutsun lehmät syömään, eikä paikalle tallustele kuin yksi, niin kyllä minä sen kuitenkin ruokin, maanviljelijä vastasi.
Tämän kuultuaan saarnamies aloitti saarnansa. Omista viisaista sanoistaan ja komeasta äänestään innostuneena hän kaivoi esille raamatunkohdan toisensa jälkeen, selitti ja julisti, opetti ja varoitti. Samalla hän elävöitti sanomaansa käsiään heilautellen ja ääntään yhä enemmän korottaen. Kun saarnamies vihdoin oli saanut kaiken sanotuksi, hän pyyhki hikeä otsaltaan ja kysyi maanviljelijältä, mitä tämä oli saarnasta tykännyt?
- Minä olen tosin vain yksinkertainen maajussi, mutta kun minä ruokin navetassa sen ainoan syömään saapuneen lehmän, niin minä en tunge sen suuhun kerralla koko ladollista kuivia heiniä.