Pieni
tyttö oli vaikeasti vammainen. Hän kieltäytyi menemästä ulos leikkimään, ettei
kukaan näkisi häntä. ”En kestä sitä, että ihmiset tuijottavat minua”, hän sanoi
vanhemmilleen.
”Tuijottelijat sairastavat tuijotustautia”, äiti sanoi hänelle. ”Vain sinun
kaltaisesi ihmiset voivat parantaa heidät.”
”Miten niin”? tyttö kysyi.
”Katso heitä silmiin ja sano: ”Minulle kuuluu oikein hyvää – mitä sinulle
kuuluu? Kun näet heidän kasvojensa muuttuvan punaiseksi, tiedät heidän päässeen
avullasi tuijotustaudista.”
On ihmeellistä, kuinka monta ihmistä tyttö onkaan onnistunut
parantamaan.
-----
Tämä Ajatusten aamiainen, joka tuli sähköpostiini 20.3.2015, kosketti kaksinkertaisesti siksi, että siinä on helppo samastua sekä vammaisen että tuijottajan osaan. Jokainen joutunee joskus syystä tai toisesta tuijotetuksi, tai yllättää itsensä katsomasta tavallista pitempään henkilöä, joka poikkeaa paljon muista ihmisistä.
Jumala on erilainen. Hän ei tuomitse ulkonäön, aseman, varallisuuden tai terveydentilan perusteella. Hänelle kaikki - myös tuijottajat - ovat Jeesuksen verellä kalliisti ostettuja poikia ja tyttäriä.
Jumalan kuningaskunnassa vallitsevat eri tavat kuin tässä vajavaisessa maailmassamme. Hyvän kuvan siitä antaa virsi 428 . Virren 5. säkeistö:
Tässä valtakunnassa
ovat heikot vahvoja,
sairas terveen parantaa,
saaja auttaa antajaa.
(295)