Nykyisin sanaa käyttävät ennen kaikkea esiintyvät taikurit, mutta vanhoina aikoina sen loitsuvaikutukseen suhtauduttiin paljon vakavammin. Sillä yritettiin parantaa kuumetta ja tulehduksia.
Ensimmäisen kerran sana mainitaan 2. vuosisadalla jKr. Serenus Sammonicuksen runossa De medicina praecepta. Rooman keisari Caracallan lääkäri Serenus oli määrännyt hoidoksi tautiin amuletin, jossa luki ylösalaisen kartion muodossa:
A B
R A C A D A B R A
A B R A C A D A B R
A B R A C A D A B
A B R A C A D A
A B R A C A D
A B R A C A
A B R A C
A B R A
A B R
A B
A
Hänen mukaansa se heikensi taudin otetta potilaasta. Sanonta saattaa olla peräisin arameasta אברא כדברא, avra kedabra, "luon sanoillani", mikä viittaa siihen, että Jumala loi maailman tyhjästä, sanoilla.
Ihminen on paratiisista lähtien halunnut olla Jumala, aina luomisvoimaa myöten.