Hieman haikeana katselin eilen etelään suuntaavaa kurkiauraa. Mielessäni esitin toiveen turvallisesta matkasta kuin myös pikaisesta jälleennäkemisestä.
Kurjet ovat viisaita siivekkäitä. Kannustavat äänekkäästi toisiaan ja vaihtavat vetovuoroa, sillä onhan peesissä helpompi edetä kuin halkoa ilmaa.
Mutta kuinka monen kurjen täytyy tietää mihin ollaan matkalla?
Jokaisen.
Kuvittele että aivan toope yksilö siirtyy johtajaksi ja ohjaa koko porukkaa tuntitolkulla aivan väärään suuntaan!
Kuinka sinun on käynyt? Oletko löytänyt oman joukkosi ja tiedättekö kaikki mihin oikein olette matkalla?
------------
Lainaus Ajatusten aamiaisen sivulta 9.9.2016
(342)