Englannista, Bathin kuumilta lähteiltä, jotka muodostivat yhdistetyn kylpylän ja roomalaisen palvontakeskuksen kaksituhatta vuotta sitten, on kaivettu esiin kymmenittäin jäänteitä rukouksista, joita antiikin ihmiset esittivät kirjoittamalla pyyntönsä laattoihin ja uhraamalla ne sitten. Niitä nimitetään ”kirouslaatoiksi”, koska ehdottomasti yleisin rukouksen muoto oli kirous. Ihmiset merkitsivät laattaan jonkun heitä loukanneen nimen, kuvailivat hänen rikoksensa ja täsmensivät sitten, millä tavalla he halusivat jumalien vahingoittavan häntä.
Docimedus on hukannut kaksi käsinettä. Hän pyytää, että käsineet varastanut henkilö menettäisi järkensä ja silmänsä temppelissä siinä paikassa, jonka jumalatar osoittaa.
Olipa sitten kysymys kuinka rakkaista käsineistä tahansa, tämä vaikuttaa vahan ankaralta.
Kaunopuheisempi esimerkki naista rukouksista, joita on löydetty kaikkialta muinaisten Välimeren maiden alueelta, on peräisin Roomalaisesta kirouslaatasta: ”Vetoan teihin, pyhät enkelit ja pyhät nimet – – sitokaa, sulkekaa, lyökää, kaatakaa, vahingoittakaa, tuhotkaa, tappakaa ja murskatkaa vaunujen ajaja Eucherios ja kaikki hänen hevosensa huomenna Rooman areenalla. Älkää antako lähtöporttien aueta kunnolla. Alkaa antako hänen kilpailla menestyksekkäästi. Älkää antako hänen ohittaa. Alkaa antako hänen tehdä kunnollista käännöstä. Alkaa antako hänen saada kunniapalkintoja – – Alkaa antako hänen tulla takaa ja ohittaa muita, vaan antakaa hänen sen sijaan epäonnistua, joutukoon hän umpikujaan, kaatukoon, ja raahattakoon hänet syrjään. Sekä ensimmäisissä että myöhemmissä kilpailuissa. Nyt, nyt! Pian, pian!”
Kuvittele mielessäsi toinen kategoria, jota voitaisiin kutsua nimellä ”siunaa vihollistani -laatta”:
”Eucherios loukkasi minua pahasti. Vapauttaisitko minut vihan ja kaunan vankilastani; auttaisitko Eucheriosta kokemaan aitoa katumusta; antaisitko anteeksi sekä hänen syntinsä että minun syntini; voisitko korjata suhteemme?
Kuinka monta ”siunaa vihollistani -laattaa” luulet löytyneen Bathista? Ei ainuttakaan.
--------------
Kirjasta , sivu 106