Pienen seurakunnan talous oli kuralla. Kaiken lisäksi kirkon katon korjaus oli tullut odotettua kalliimmaksi. Niinpä pastori päätti esittää seuraavana sunnuntaina saarnansa jälkeen seurakuntalaisillee vetoomuksen ylimääräisen kolehdin keräämisestä.
Kun sunnuntai tuli, pastori huomasi harmikseen, että vakinainen kanttori oli sairastunut ja lähettänyt tilalleen kovin nuorelta vaikuttavan tuuraajan. Pastori kertoi tälle laulettavien virsien numerot ja lisäsi perään:
- Minulla on saarnan jälkeen tärkeä tietotus seurakuntamme taloudellisesta tilanteesta. Valitse sen perään jokin mielestäsi tilanteeseen sopiva laulu.
Saarnan jälkeen pastori sanoi mahdollisimman vetoavasti:
- Veljet ja sisaret, olemme suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Kattoremontti maksoi kaksi kertaa enemmän kuin mihin olimme varautuneet. Siksi rohkenenkin pyytää, että jokainen, joka katsoo voivansa osallistua 100 eurolla kassavajeen kattamiseen, nousee nyt seisomaan.
Samalla hetkellä uruista kajahti uljaana Maamme laulu.
Turha lienee edes mainita, että tämän jälkeen tuuraajasta tuli seurakunnan vakinainen kanttori.