Kun olin partiolainen, järjestimme aina saman leikin uusille tulijoille. Asetimme tuoleja riveihin, ja näiden esteiden ohi uusien partiolaisten piti kulkea – silmät sidottuna. Partiojohtaja antoi tulokkaille muutaman hetken tutkia esteitä ennen kuin heidän silmänsä sidottiin.
Mutta samalla hetkellä kun heidän silmänsä sidottiin, me muut poistimme hiljaa tuolit paikaltaan. Uudet partiolaiset etenivät äärimmäisen varovasti ja yrittivät kiertää esteitä – joita ei ollutkaan!
Elämä muistuttaa paljon juuri tätä leikkiä. Vietämme melkoisen osan elämästämme väistelemällä esteitä, jotka olemme itse luoneet – ja joita ei todellisuudessa ole olemassakaan muualla kuin omassa päässämme.
Meitä epäilyttää – ja suorastaa pelottaa – hakea uutta työtä, opiskella uutta kieltä, ilmoittautua viulukursseille tai ottaa yhteyttä vanhaan kauan kadonneeseen ystävään. Ja juuri näitä asioita haluaisimme tehdä, jos emme olisi luoneet henkilökohtaisia esteitä eteemme.
Älä suotta välttele mitään tuolia ennen kuin törmäät sellaiseen. Ja jos törmäät, sinulla on ainakin paikka mihin voit istahtaa. -Pierce Vincent Eckhart