Tuntuuko aika kuluvan nopeammin ja nopeammin?

Tämän ajan yleisimpiä keskustelun aiheita tuntuu olevan ajan kulumisen nopeutuminen. Jouluja ja juhannuksia on yhä tiheämmässä. Viikko on lopussa, ennen kuin se on kunnolla edes päässyt alkuun. Päivänä, jona piti tehdä monenlaisia asioita, on illassa, vaikka useimmat aiotut työt ovat edelleen tekemättä.

 

”Muista, että kun pääset ,mäen päälle ja ylität sen harjan, niin vauhtisi kasvaa koko ajan”, totesi asiasta saksalainen filosofi Arthur Schopenhauer, jota on pidetty 1800-luvun merkittävimpänä ajattelijana. Luonteeltaan Schopenhauer oli pessimisti. Hänen mielestään elämä oli julmaa ja tarkoituksetonta.

 

 Mutta jätetään Schopenhauer rauhassa mököttämään ja palataan takaisin omiin tuntemuksiin ja havaintoihin. Lapsena kesät olivat pitkiä, kauniita ja lähes loputtomia. Jouluja oli kovin harvassa ja niitä joutui odottamaan tuskastuttavan pitkiä aikoja.

 

Jossain kohdin sitten tapahtui muutos. Ajan kulu alkoi kiireiden ja työpaineiden myötä nopeutua. Polkeminen Schopenhauerin mainitseman suuren mäen päälle oli vienyt paljon aikaa. Sitten vauhti alkoi kiihtyä kiihtymistään. Eikä se taida enää hidastua, mutta kerran tulee hetki, jolloin kiireet ovat ohi ja meillä on edessämme aikaa jälleen rajattomasti, iankaikkisuuden verran.

Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, 

aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, 

aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, 

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, 

aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, 

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, 

aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. 

(Saarnaaja 3:2-8)

--------------------------

Surfailessani netissä "eksyin" kotisivuillenne ja siellä Viikon tarinaan "Tuntuuko aika kuluvan nopeammin ja nopeammin". Mielestäni tuolle on hyvin looginen selitys. Kymmenvuotiaalle vuosi on kymmenesosa eletystä elämästa, viisikymmenvuotiaalle se on vain kaksi prosenttia ja satavuotiaalle enää ainoastaan yksi prosentti. Muistan hyvin kuinka pitkä aika lapsuudessa oli joulujen välillä ja nykyisin tuntuu, että vasta oli joulu ja juhannus on jo reilun kolmen viikon kuluttua.

 

Ystävällisin terveisin

Keijo Raak