Jokainen meistä pyrkii välttämään vaikeuksia. Tästä huolimatta vaikeudet tuntuvat kerran toisensa jälkeen löytävän meidät. Kun niin käy, kannattaa ainakin yrittää kohdata ne tavalla, joka ei ehkä ensimmäisenä tule mieleemme: Joskus vaikeudet ovat juuri sitä, mitä me tarvitsemme.
Jos olisimme saaneet elää ilman hankaluuksia, meistä ei olisi tullut niin vahvoja kuin mitä me nyt olemme. Kova tuuli saa puut kasvattamaan vahvat juurensa yhä syvemmälle. Uiminen vastavirtaan tekee lohesta entistäkin vahvemman. Vasta ponnistelu kotelosta vapauteen tekee toukasta perhosen ja avaa sen siivet suurina ja kauniina. Fyysinen ja kunnon vastus ponnistelu lisävät terveyttä ja jopa elinvuosiamme.
Vaikeuksien tarpeellisuuteen löytyy toinenkin tärkeä syy. Mikäli me emme olisi itse kokeneet vaikeuksia, me emme pystyisi ymmärtämään hankaluuksiin joutuneita lähimmäisiämme. Me emme osaisi kohdata heitä edes niin hyvin kuin mitä me nyt toivottavasti ymmärrämme tehdä.
Ihmiset ovat sukupolvesta toiseen kohdanneet vaikeuksia. Ne ovat saaneet oivaltamaan jotain niihin liittyvää hyvin tärkeää ja muotoilemaan löytönsä lähes runolliseen muotoon:
”Pyysin voimaa,
ja Jumala antoi minulle vastoinkäymisiä tehdäkseen minut vahvaksi.
Pyysin viisautta,
ja Jumala antoi minulle ongelmia ratkottavaksi.
Pyysin menestystä,
ja Jumala antoi minulle aivot ja lihakset työskentelyä varten.
Pyysin rohkeutta,
ja Jumala antoi minulle vaikeuksiin joutuneita ihmisiä autettavaksi.
Pyysin menestystä,
ja Jumala antoi minulle monia mahdollisuuksia, joihin tarttua.
En saanut mitä pyysin,
mutta sain kaiken, mitä elämässäni tarvitsen.”
Raamatussa Paavali tiivistää ohjeensa vaikeuksien kohtaamisesta ja kestämisestä pariin viisaaseen riviin:
(417)Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. (Room.5:3-4)