”Eräänä kesäyönä, kun olimme laakealla
niemekkeellä, jota lahden vedet ympäröivät melkein joka puolelta, taivaanranta
oli kuin kaukainen reunus avaruuden laidalla. Miljoonat tähdet leimusivat yön
pimeydessä, ja vastarannan mökeissä paloi jokunen valo.
Tulin ajatelleeksi, että jos tällaisen näyn voisi nähdä vain kerran
vuosisadassa, tämä pikku niemeke olisi tupaten täynnä katsojia. Mutta sen voi
nähdä monena kymmenenä yönä joka vuosi, ja niin mökeissä paloivat valot eivätkä
niiden asukkaat luultavasti lainkaan ajatelleet sitä kauneutta, joka oli heidän
yläpuolellaan.
Koska he saattoivat nähdä sen melkein minä yönä tahansa, he eivät ehkä koskaan
sitä näekään.”
Rachel Carson (Julkaistu
Ajatusten aamiaisessa 26.5.2016)
------------
Näkeminen ei riitä. On osattava ja maltettava myös pysähtyä katsomaan.
Helsinki on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan menneet katsomaan Suomenlinnaa, Kansallismuseota, Seurasaarta sekä monia muita vastaavia paikkoja, joihin maaseudulta tullaa käymään pitkienkin matkojen takaa.
- Liian lähellä, koska tahansa tavoitettavissa olevaa, ehkä siten joskus…
Tässä hetkessä eläminen on mahdollista vain nyt. Edes sadassa vuodessa ei tule toista mahdollisuutta elää ja kokea juuri tätä hetkeä. Tätä näkyä, maisemaa, kohtaamista…
(333)