Koulujen ollessa pian päättymässä on aika omistaa tarina kaikille opettajille sekä jokaiselle, joka on ainakin joskus ollut oppilaana: Kirjassaan Kanakeittoa sieluille Eric Butterworth kertoo Baltimoressa toimineesta sosiologian professorista, joka antoi opiskelijoilleen tehtäväksi mennä kaupungin slummiin tapaamaan 200 nuorta poikaa sekä tarkkailemaan ja haastattelemaan heitä.
Slummista palattuaan opiskelijoiden piti kirjoittaa arvio siitä, millaiseksi he ajattelivat kyseisen pojan tulevaisuuden muodostuvan.
Jos tiivistäisimme noiden tutkielmien sisällön, niin se kuuluisi näin: ”Tällä pojalla ei ole elämässään pienimpiäkään menestymisen mahdollisuuksia”.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin toinen sosiologian professori törmäsi tuon tutkimuksen tuloksiin ja sai idean: hän lähetti omat opiskelijansa selvittämään, mitä noille pojille nyt kului?
Kaikkien 200 pojan tavoittaminen ei enää onnistunut. Jotkut olivat kuolleet ja muutamat muuttaneet tavoittamattomiin toisille paikkakunnille. Niinpä opiskelijat saattoivat haastatella vain 180 nyt aikuiseksi kasvanutta poikaa. Mutta suurin osa tavoitettiin ja tulos oli yllättävä. Näistä 180:stä 176 oli menestynyt elämässään hyvin tai suorastaan erinomaisesti. Heidän joukossaan oli lakimiehiä, lääkäreitä, liikemiehiä ja monenlaisten ammattien harjoittajia.
Professori oli tutkimustuloksesta hämmästynyt. Niinpä hän päätti selvittää, mikä oli saanut poikien tulevaisuuden kehittymään aivan toisin kuin mitä ensimmäisen tutkimuksen perusteella oli ennustettu?
Professori tapasi henkilökohtaisesti muutamia näistä pojista ja kysyi, mikä selitti heidän yllättävän sosiaalisen menestyksensä? Jokainen pojista vastasi samalla tavalla: ”Se johtuu meidän opettajastamme.”
Seuraavaksi professori etsi käsiinsä vanhan naisen, joka oli ollut tuolla alueella toimivassa koulussa poikien opettajana. Hän kysyi vanhukselta, mikä oli se ihmeellinen taika, jolla tämä oli onnistunut ohjaamaan pahamaineisen slummin villit pojat opin tielle ja kiinni elämään?
Kun vanha ja ryppyinen nainen kuuli professorin kysymyksen, hänen silmänsä alkoivat säteillä ja lämmin hymy levisi hänen kasvoilleen. Sitten hän paljasti salaisuutensa: ”Vastaus on hyvin yksinkertainen”, vanha opettaja sanoi. ”Minä rakastin niitä poikia, ihan jokaista niistä!”