Moni ahertaa keittiössä, varastossa tai tehtaan yksitoikkoisella tuotantolinjalla. Juuri sellaisessa paikassa sinusta voi tulla monille tärkeä hengellinen opas ja neuvojen jakaja? Niin kävi veli Laurentiukselle. Niin voi käydä myös sinulle.
Veli Laurentius eli 1600-luvulla. Hän toimi lähellä Pariisia luostarin keittiössä kokkina. Hänen asemansa luostarissa ei ollut kovin korkea eikä merkittävä, mutta silti hän kirjoitti kirjan, joka on ollut monille siunauksena. Kirjan nimi on Jumalan läsnäolon harjoitus (Päivä 2006).
Veli Laurentius hoiteli luostarin keittiössä monenlaisia askareita. Hän kokkasi, tiskasi, pesi lattioita ja hääri suurten kattiloiden äärellä. Kaiken kiireen ja vilskeen keskellä hän oppi jatkuvasti ylistämään Jumalaa. Hän otti mielessään ”aikalisän”lyhyen kaikesta muusta vapaan tuokion ja suuntasi ajatuksensa hetkeksi Jumalaan. Omistettuaan Jumalalle muutaman kiitoksen ja ylistyksen sanan veli Laurentius jatkoi arkisia askareitaan.
Vähitellen tällaiset lähes huomaamattomat ylistyksen hetket muokkasivat koko hänen elämästään Jumalan ylistyksen kanavan. Hänen persoonallisuutensakin muuttui, ja myös muut huomasivat sen. Hän sai olla ihmisille niin suureksi siunaukseksi, että jopa monet papit ja mahtihenkilöt kävivät hänen luonaan neuvoa kuulemassa.
Missään vaiheessa veli Laurentius ei lähtenyt keittiöstä opiskelemaan teologiaa, käymään kursseja tai kilvoittelemaan retriiteissä. Hän jatkoi Jumalan kiittämistä ja ylistämistä siellä missä oli huolehtien asioista, jotka oli hänen haltuunsa uskottu. Ulkonaisesti perin huomaamattomassa, halpana pidetyssä ja arkisessa tehtävässä nöyrä ja vaatimaton veli Laurentius oppi kohdistamaan jakamattoman huomionsa Jumalaan. Tämä avasi hänelle tärkeän palvelutehtävän juuri siellä, missä hän oli, luostarin keittiössä patojen ja kattiloiden keskellä.
(Tämä tarina löytyy Douglas F. Kellyn kirjasta ”Jos Jumala jo tietää, miksi rukoilla?” (Päivä, 2011)